Kuopio tanssii ja soin tämän vuoden Kanadan-vieraista toinen, Les Ballets Jazz de Montréal (BJM), avasi festivaalin teoksella Dance Me, jonka upeus koetteli käsityskykyä. Tämän viime joulukuussa kantaesitetyn teoksen koreografeiksi on kirjattu Andonis Foniadakis, Annabelle Lopez Ochoa ja Ihsan Rustem sekä drmaturgiksi ja lavaohjaaksi Eric Jean. Musiikki on Leonard Cohenin - eikä vain musiikki, vaan tekstimateriaali … Jatka artikkeliin Dance Me hurmasi monitaiteisella estetiikallaan
Kansallisbaletin kausi päättyi kauniisti Tanssin tähden -gaalaan, mukana lähes tusinan verran teoksia tai katkelmia teoksista, joista monia on nähty ihan viime aikoina ja toisia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Olipa mukana teos myös koreografilta, jota ei ole Kansallisbaletissa käsittääkseni aiemmin lainkaan nähty. Melko klassisvoittoisen ohjelman seassa muutama ilahduttava nykytanssihelmikin. Ilta alkoi Uwe Scholzin Seitsemäs sinfonia -teoksen … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin kauden kaunis päätös Tanssin tähden
Esitys keskeytyy kymmenisen minuuttia ennen loppua, kun lavalla alkaa (teko)veri virrata ja katsomossa pyörrytään. Huhuillaan yleisöstä lääkäriä - ei löydy. Huhuillaan hoitajaa - löytyy. Pian mies saadaankin virkoamaan ja talutellaan ulos salista, ja esitys pääse jatkumaan. Akse Pettessonin Q-teatteriin ohjaamasta Arki ja kauhu -esityksestä on liikkunut juttuja, että siellä väkeä lakoaa - siksi tuleekin mieleen, … Jatka artikkeliin Arki ja kauhu – keksittyä ja todellista
Eikö sosiaalinen media ole jatkuvaa identiteettiperformanssia, itseä koskevien vaikutelmien hallintaa? Moista itsetehostusta ja egotrippailuako tämä bloggaaminenkin on? Tasan viisi vuotta sitten istuin hotellihuoneessa Jyväskylässä ja perustin tämän blogin. En ihan täysin holtittomasta mielijohteesta, vaan oli ajatus jo hetken kytenyt, ja pari pahaa-aavistamatonta ystävää ja tuttua siihen kannustanutkin. Luin äsken juuri tuoaikaista ”motivaatikirjettä” itselleni, siis pohdintaa … Jatka artikkeliin Blogi 5 vuotta ja uusi ilme!
Graalin ritarikunta vartioi Kristus-reliikkejä, Graalin maljaa ja Longinuksen keihästä. Titurel (Koit Soasepp) siitää ritarikunnan johtajuuden pojalleen Amfortasille (Tommi Hakala), joka yrittää kukistaa vihulaisen Klingsorin (Jukka Rasilainen), mutta lankeaa noidutun viettelijättren Kundryn (Tuija Knihtilä) pauloihin, menettää keihään ja vielä haavoittuukin siitä. Vain keihäs voi parantaa tuskaisen haavan - ja keihään voi hankkia takaisin vain myötätunnon avulla … Jatka artikkeliin Parsifal viehättää silmää ja virvoittaa mieltä
Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tunnelmiin meitä tanssiteltiin Berliinin valtionbaletin tuotannolla Les Nuits - Yölliset tunnit, Angelin Preljocajin teos vuodelta 2013 lupasi sensuellia ja erootillista menoa - jopa siinä määrin, että suositusikärajaksi mainittiin 12. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön (huoh) ikärajakriteerien mukaan sellaisessa leffassa saisi olla mm. ”yksi tai useampia peiteltyjä seksikohtauksia tai runsaasti … Jatka artikkeliin Les Nuits – aistillista estetiikkaa
Lämmin tuulahdus aurinkoisen Tampereen kevätsäässä, elämän henkäys vai pirunkeuhkon nariseva ujellus? Sanotaan, ettei elämä ole vaikeaa, pitää vain muistaa hengittää. Henki on elämän välttämätön muttei riittävä ehto, tarvitaan myös toista ihmistä - vaikka hankaliahan ne ruojat tuppaavat olemaan. Tero Saarinen Companyn uusin teos Breath kantaesitettiin kuukausi sitten Kanadassa, ja Suomen ensi-ilta oli eilen Tampere-talossa. Saarisen … Jatka artikkeliin Breath kasvaa osiaan suuremmaksi
”Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering.” - Yoda Aivan, mutta entä ylpeys, voiko se johtaa pidäkkeettömään väkivaltaan ja toisen ihmisen mielettömään surmaamiseen? Näin tuntuu oivaltavan Veikko Antero Lajusenniemi, jonka ajoittain valtaa tuollainen ”tuttu tumma tunne”. Teatteri Jurkan uuden biisin nimi on … Jatka artikkeliin Ylpeys ja itsepetos
Kansallisoopperassa nähty hyvin tuore produktio Verdin Trubaduurista on kahden espanjalaisteatterin, Barcelonan Gran Teatre del Liceun ja Oviedon (Kansallisoopperan mukaan Ovideon) Teatro Campoamorin yhteistuotanto viime kesältä, ohjaajanaan andorralaissyntyinen Joan Anton Rechi. Trubaduuri on suosittu ooppera, jossa on hyvinkin tuttuja aarioita ja kuorokohtauksia - tässä produktiossa etualalle tuntuivat kuitenkin nousevan ohjauksen ulkomusiikilliset piirteet. Tarina on yksi klassisen … Jatka artikkeliin Trubaduuri operoi katsojan moraalitunteilla
Jussi Nikkilän Shakespeare-kyvykkyys on virkeää ja terävää, joten odotukset olivat erityisen korkealla Kansallisteatterin suuren näyttämön uudelle Romeo ja Julia -produktiolle, nimeltänsä Julia & Romeo. Kieli on parasta huumetta eikä Shakespearen teksti todellakaan mitään kevyttä kamaa. Marja-Leena Mikkolan edelleen tuore suomennos (2006) tavoittaa nykysuomeksi paljon sitä lumoa, jota Shakespearen alkukielinen versio tulvehtii. Nikkilän ohjaus ja Anna … Jatka artikkeliin Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo
Reilu viikko sitten Kansallisbaletin nuorisoryhmän 13 tanssijaa valtasivat Alminsalin omalla näytöksellä, tai kahdellakin. Erilaisten teosten kirjo toi hyvin esiin nuorten tanssijoiden taidon ja monipuolisuuden, kun ilta (tai no, iltapäivä) eteni alun erittäin klassisesta lopun hyvinkin wow-tason elämykseen. Ensin nähtiin valittuja paloja Petipan (ym.) baletista Le Corsaire: Pas d'esclave, Pas de trois des odalisques ja Grand … Jatka artikkeliin Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin
Kun Jurkka uutisoi Putkinotkon tulevan ohjelmistoon Tuomo Rämön ohjaamana, ihmettelin, miksi niin perin pölyinen teksti tuodaan vetreään teatteriin – ja vielä melko nuorin voimin. Teiniajoilta muistelin kaunokirjalliseen kaanoniin kuuluvan Joel Lehtosen romaanin (1919-1920) olevan vuolasta kuvausta puuduttavan pitkäpiimäisesti. Ryhmä Rämön kasaama ja dramatisoima materiaali oli kuitenkin verevä, vaikka henkilöhahmot ja osa tapahtumista olivatkin Lehtosen perua. … Jatka artikkeliin Jurkan Putkinotko jättää mukavan hämmennyksen
Kansallisteatterin Lavaklubilla esitettävä Axel - soolo miesäänelle kuulosti ennakkotiedon perusteella kiinnostavalta omaääniseltä transmiehen tarinalta: syntyjään nainen (siis syntymän aikaan naiseksi määritelty) korjaa sukupuolensa ja kertoo tarinansa. Mutta ihan näin ”helposta” (!) jutusta ei ollutkaan kyse. Axel kertoo kyllä elämäntarinaansa ja hyvinkin elävästi ja omaäänisesti: Naisen vartalo ei tuntunut kaikin puolin omalta. Tytöistä tykkääminen teininä tuotti lesboleiman … Jatka artikkeliin ”Koita nyt päättää mikä sä oot”
Tekijöilleen erityisen henkilökohtaiselta tuntuvista teoksista on aina vähän arveluttavaa ryhtyä kirjoittamaan, mutta siitä huolimatta tuntui, että jotain pitää sanoa Julius Susimäen OTE-teoksesta. Väkevän ja raa'ankin avoimen henkilökohtaisuuden lisäksi esitys oli poikkeuksellinen sikäli, että se sekä puhutteli tunteita että herätti ajatuksia. OTE yhdistelee sujuvasti tanssia, videota ja puhetta. Valaistus on monin paikoin tärkeässä osassa, esim. alussa … Jatka artikkeliin Mielen hauras OTE
Katsoessani Kansallisbaletin uutta Giselleä oivalsin, että se taisi olla eka kerta, kun näin kokonaisena ihan näin vanhanaikaisen Gisellen livenä - aiemmin on tullut nähtyä ainakin Eifman Balletin Punainen Giselle ja Dada Masilon Giselle, ja joku elokuvateatterilevitys varmaan myös, muttei livenä ihan perusklassista versiota. Tämä oli juurikin sellainen: Corralli-Perrot-Petipan koreografia Cynthia Harveyn toteutuksena. Museaalibaletteja nykyisin vähän … Jatka artikkeliin Perin perinteinen Giselle
Erinomaisuutta 