Ruotsalaisen nykysirkusryhmä Cirkus Cirkörin esitys Knitting Peace oli saanut esiintymispaikakseen Tampereen suurimman sisäareenan, Tampere-talon ison salin - eikä näyttämö ollut hiukkaakaan liian suuri esitykselle. Ohjaaja Tilde Björforsin mukaan teoksen ajatuksena on käsiohjelman ym. perusteella maailmanrauhaan pyrkiminen kutomalla. Tai ainakin kysymyksen herättäminen, voiko jollain tällaisella yhteisellä tekemisellä tukea rauhaa. Tai jotain sellaista. Kuten olen joskus pohtinut, … Jatka artikkeliin Huimaa nykysirkusta kutomalla
Kategoria: Esitykset
Lempeää ihmisyyttä harmaan meren laidalta
Turun kaupunginteatterin esitys Lauluja harmaan meren laidalta on Pipsa Longan käsikirjoittama ja Maarit Ruikan ohjaama teos - komediaksi sitä teatterin omilla sivuilla kuvataan; mutta mikään hah hah haa -komedia se ei tosiaan ole, mutta jollain lailla lämpimän hyvänolontunteen kuitenkin jälkeensäjättävä. Tarinan lähtökohta on jokin pieni Suomenlahden (tai joka tapauksessa Itämeren) rannan harvakseltaan asuttu kylä, jossa … Jatka artikkeliin Lempeää ihmisyyttä harmaan meren laidalta
Jalompaa onko hengen kärsiä – vai käydä miekkaan, lopettaa kaikki?
Marsha Normanin näytelmä Hyvää yötä äiti käsittelee itsemurhaa - matkalle näin suurten kysymysten pohtimisee on hyvä ottaa oppaaksi joku vanha viisas, ja kukapa siihen tehtävään olisi parempi kuin vanha Bardi 🙂 otsikon Hamlet-katkelmat on sovellettu tällä kertaa Paavo Cajanderin suomennoksesta. Reunalla - kaunis on maailma? Jos Hamlet on kuilun reunalla, on Jessie näytelmässä jo askelen … Jatka artikkeliin Jalompaa onko hengen kärsiä – vai käydä miekkaan, lopettaa kaikki?
Leģionāri puhutteli kielillä ja ilman
Latvialaisen Ģertrūdes ielas teātris -rymän esitys Leģionāri kertoo Baltian maista enemmän tai vähemmän väkisin natsi-Saksan armeijaan värvättyjen miesten tarinaa, kun sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati Ruotsia luovuttamaan internoidut miehet Neuvostoliittoon, joka tuolloin mm. Ruotsin tunnustamana hallitsi Baltian maita. Tai "kertoa" on ehkä vähän harhaanjohtava sana - kuten toinen esityksen henkilöistä alkupuolella heittää, kyse on post-dramaattisesta teoksesta. … Jatka artikkeliin Leģionāri puhutteli kielillä ja ilman
Macbeth murhaa unen!
Shakespearen 1600-luvun alkuvuosina kirjoittaman "skottilaisen näytelmän", jota uskaliaimmat Macbethiksikin nimittävät, pohjalta Verdin säveltämä ooppera sai kantaesityksensä 1847 Firenzessä ja muokattu versio 1865 Pariisissa. Kaksikymmentä vuotta sitten sai ensi-iltansa Savonlinnan versio, johon ohjaaja Ralf Långbacka otti osia niin Firenzen kuin Pariisinkin versioista. Tämä Savonlinnan Macbeth elää ja voi hyvin!Macbethin tarina sijoittuu 1000-luvun alkupuolen tietämille sydänkeskiajalle, ja … Jatka artikkeliin Macbeth murhaa unen!
Kesäviikko Kuopiossa 8. kertaa
Tuli taas vietettyä viikko Kuopio tanssii ja soin pauloisssa, nyt jo 8. kertaa putkeen. Tämä on yksi mainioimmista tavoista viettää kesälomaviikko: upeita esityksiä, hyvää ruokaa ja viehättä pikkukaupunki näiden nautintojen näyttämönä. Mahtavuutta! To 13.6.2013 Heti ekana päivänä oli toinen pääesiintyjä lauteilla klo 18 - siksi piti hypätä jo klo 11.12 junaan Helsingistä, mikä oli harmillista, … Jatka artikkeliin Kesäviikko Kuopiossa 8. kertaa
Vuyani – intensiteettiä Etelä-Afrikasta
Vuani Dance Theatre on eteläafrikkalainen nykytanssiryhmä, joka (käsiohjelman mukaan) yhdistää tanssissaan afrikkalaisia nykyrytmejä ja rituaalisia liikkeitä pikkutarkkaan, klassiseen teknikkaan pohjautuvaan ilmaisuun. Ilta koostui kahdesta teoksesta. Umnikelo Ryhmän taiteellisen assistentin, koreografi Luyanda Sidiyan teos Umnikelo oli hyvin intensiivistä ja "korkeaenergistä" liikettä: mm. suuria nopeita liikkeitä samalla erittäin tarkasti aksentoiden. Unisonot ja kaanonit toimivat täsmällisesti ja auringontarkasti. … Jatka artikkeliin Vuyani – intensiteettiä Etelä-Afrikasta
Incidence chorégraphique – tekniikkaa ja tunteita
Pariisin oopperan baletin kainaloon perustettu Incidence chorégraphique -ryhmä, toinen Kuopion tämän vuoden pääesiintyjistä hollantilaisen Introdansin lisäksi, tarjosi huimaa tekniikkaa ja voimakkaita tunteita kuuden teoksen illassa Kuopion musiikkikeskuksessa. Ennen taukoa José Martinezin teos Ouverture oli nimensä mukaisesti mainio johdanto illan ohjelmaan: se esitteli upeasti ryhmän erinomaista, täydellisyyttä vähintäänkin hipovaa tekniikka: jatkuvaa kaunista tauotonta liikettä, joka vaativuudestaan … Jatka artikkeliin Incidence chorégraphique – tekniikkaa ja tunteita
Nykytanssia – wtf?
Mitä ihmeen katsomista nykytansissa on? Eikö se ole jotain outoa hiipimistä tai muuta ketkutusta, josta ei normaali ihminen mitään tolkkua voi saada? No on, on! Miksi ja miten sitten katson nykytanssia (ja muutakin esitystaidetta)? Kun kymmenkunta vuotta sitten ratkesin enemmälti esitystaiteen suurkuluttajaksi, oli listoillani aluksi paljon musikaaleja ja komedioita. Pian mukaan tuli perinteistä puhedraamaa ja … Jatka artikkeliin Nykytanssia – wtf?
Ei vain tätien vaan tähtien gaala
Kuopio tanssii ja soi -festivaalin suosittu gaala palasi jälleen ohjelmistoon, tällä kertaa nimellä "Tähtien gaala". Viimeksi taisin nähdä gaalan vuonna 2009, eli muutaman vuoden se taisi ehtiä olla tauolla. Hyvä, kun palasi! Kuten ennenkin, gaalassa oli paloja muusta festivaaliohjelmistosta ja lisäksi muita lyhyitä teoksia tai osia teoksista. Musiikkikeskuksen konserttisali oli koko lailla loppuunmyyty Ennen väliaikaa … Jatka artikkeliin Ei vain tätien vaan tähtien gaala
Introdans: In Love – romanttista komediaa
Hollantilaisen Introdans-ryhmän In Love -ilta oli täynnä huumoria, romantiikka ja erotiikkaakin - tarjoiltuna mielettömällä teknisellä taituruudella ja taiteilijuudella! Ilta koostui seitsemästä lyhyestä teoksesta tai teoksen osasta. Introdansin tanssijoilla on klassinen koulutustausta, mutta ohjelmisto on vahvasti nykytanssipainotteinen, mikä on varsin mainio yhdistelmä: täydellinen tekniikka yhdistettynä liikeilmaisun vapauteen. Ensimmäinen puoliaika Bate on Fernando Melon koreografia, jonka nimi … Jatka artikkeliin Introdans: In Love – romanttista komediaa
Petri Kekoni Company: Miniatures
Petri Kekonin Miniatures -teos Kaupunginteatterin väliaikaisena näyttämönä toimivassa Yhteiskoulussa. Hiukan epäilytti ennalta tämä esityspaikka, mutta kohtuullisen ok se oli, vaikka penkit ylen puuduttavat olivatkin. Teoksessa oli ikään kuin neljä osaa: duo, soolo ja trio, joissa eri esiintyjät kussakin, ja lopun finaali, jossa kaikki mukana. Omaan makuuni tämä teos ei varsinaisesti oikein osunut siinä hengessä, jossa … Jatka artikkeliin Petri Kekoni Company: Miniatures
