Avainsana: tanssitaide

North Korea Dance eteläkorealaisittain

Jätä kommentti

Kuopio tanssii ja soin ohjelmiston avasi länsimaisen tanssiperinteen ulkopuolelta mainio Eun-Me Ahn Companyn North Korea Dance (2018), tosin itse näin sen vasta toisena iltana. Eteläkorealaisen Eun-Me Ahnin lähtökohta teokselle oli pohjoiskorealainen tanssikulttuuri - ottaen huomioon maiden erittäin pitkän yhteisen historian, joka päättyi toisen maailmansodan lopussa, kun aluetta miehittänyt Japani antautui ja Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat … Jatka artikkeliin North Korea Dance eteläkorealaisittain

Tears for Fears nykytanssiksi

Jätä kommentti

Koko illan tanssiesitys, jonka musiikki koostuu Tears for Fearsin biiseista - arvolupaus, joka jo ennakkoon puhuttelee 1980-luvulla nuoruutensa lusinutta ex-nuorta. Emanuel Gatin LOVETRAIN2020 (2020) kaivaa kymmenkunta brittiduon biisiä naftaliinista ja antaa niille kokonaan uuden elon. Musikaalien maailmassa käytetään termiä jukeboksimusikaali, mutta jukeboksinykytanssiteos ei kuulosta ihan yhtä napakalta. Näissä musikaaleissa on usein myös kökkö juoni, jolla … Jatka artikkeliin Tears for Fears nykytanssiksi

Sibelius balettina

Jätä kommentti

(Taas kirjoittelen vähän jälkijättöisesti kevään esityksistä... ) Kansallisbaletin 100-vuotisjuhlavuoteen sopi mainiosti ihkauusi teos, jonka aiheena on itse Jean Sibelius. Jorma Elon baletin kantaesitys oli 11.3.2022, itse koin kolmannen esityksen 15.3., ja striimi/tallenne taisi olla kevään viimeisestä esityksestä 14.5. Elon baletti kuvaa Sibeliuksen elämää; tapahtumia lapsuudesta kuolemaan ryyditetään lähes yksinomaan säveltäjän omalla musiikilla, enimmäkseen hyvin tutuilla … Jatka artikkeliin Sibelius balettina

Tämä iltana. Kuvassa Riikka Tankka ja Riku Lehtopolku. Kuva: Maarit Laakkonen.

Ihanan valloittava Tänä iltana

Jätä kommentti

Käytän otsikon i-sanaa kovasti säästeliäästi, tai en juurikaan. Sellainen kuitenkin oli Riku Lehtopolun Tänä iltana Porin Promenadisalissa. Pori Dance Companyn ja Pori Sinfoniettan yhteistuotanto annostelee kukkuramitoin mutta sopivissa suhteissa huumoria, satiiria, veikeyttä, romantiikkaa ja suuria tunteita - voittopuolisesti musikaali- ja elokuvasävelmien tahdissa. Lavalla on Pori Sinfonietta Tibor Bogányin johdolla sekä kuusi tanssijaa: Pori Dance Companyn … Jatka artikkeliin Ihanan valloittava Tänä iltana

Dystooppinen Gravity

Jätä kommentti

Jarkko Mandelinin uusi teos Gravity Helsingin kauounginteatterin pienellä näyttämöllä on mielenkiintoinen: se onnistuu olemaan perin kiehtova ilman, että puhuttelisi oikein mitenkään emotionaalisesti - korkeintaan aavistuksen apeuttavasti. Gravityssa on kahdeksan tanssijaa: Sanni Giordani, Anni Koskinen, Kalle Lähde ja Oskari Turpeinen Mandelinin Kinetic Orchestra -ryhmästä sekä Jyrki Kasper, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi ja Justus  Pienmunne Helsinki Dance … Jatka artikkeliin Dystooppinen Gravity

Kuopion Genelec-gaala 2021

Jätä kommentti

Ehkäpä kirjaan muistiin vielä jokusen rivin Kuopio tanssii ja soin gaalasta, tai Genelec-gaalasta niin kuin sitä yhteistyökumppanin mukaan kutsutaan. Festivaalin uuden taiteellisen iohtajan Riku Lehtopolun ajan ensimmäinen gaala noudatti hyviä perinteitä tarjoten tanssia varsin monipuolisesti ja tasokkaasti. Gaalan aloittivat NIc Gareiss ja Caleb Teicher Gareissin teoksella Breaking up Christmas, nimestään huolimatta valloittavan hyväntuulista ja kujeilevaakin … Jatka artikkeliin Kuopion Genelec-gaala 2021

Lämpimän perkussiiviset Caleb & Nic

Jätä kommentti

Kuopio tanssi ja soi tänä vuonna koronapoikkeuksellisesti pitkin syksyä muutamana viikonloppuna, joista pääsin osallistumaan vain viimeiseen. Perjantain myöhäisillassa Kulttuuriareena 44:ssä nähtiin perkussiivista tanssia edustavat Caleb Teicher ja Nic Gareiss, jotka kertoivat tämän olevan heidän yhteinen Manner-Euroopan debyyttinsä. Niin, perkussiivinen tanssi, onkohan sille sujuvaa suomennosta? Lyömäsoitintanssi, lyömätanssi ei nyt ainakaan. Koputtelutanssi, naputtelutanssi? No olkoon köpösti perkussiivinen tanssi. … Jatka artikkeliin Lämpimän perkussiiviset Caleb & Nic

Hamlet väkevänä musikaalina

Jätä kommentti

Vastikään selittelin, että välttelen klassikoita, mutta Shakespearen Hamlet on tässä sarjassa poikkeus, sen pariin tulee hakeuduttua aina kun mahdollisuus tarjoutuu, niinpä Tampereen työväen teatterin musikaaliproduktio oli tietenkin koettava. TTT:llä on vahva kokemus onnistuneista musikaaleista, joten odotukset olivat korkealla. Musikaali taidelajina yhdistää musiikkia, tanssia, näyttelemistä ja skenografiaa, ja parhaimmillaan nämä kaikki erinomaisina komponentteina muodostavat summaansa suuremman … Jatka artikkeliin Hamlet väkevänä musikaalina

Sievistelemätön Spartacus

Jätä kommentti

Vihdoin taas Kansallisbaletisssa livenä, ja ohjelmassa vieläpä Spartacus! Lähes päivälleen 11 kuukautta sitten olin täällä viimeksi katsomassa upeaa Jekyll & Hydeä - kamalan pitkä koronapaussi. Sitäkin makeammin värisi tutun suloinen odotus läpi kehon, kun valot himmenivät ja orkesteri virittyi oboen johdolla. Monttu näytti jotenkin poikkeuksellisen täydeltä - lyömäsoittajiakin laskin peräti 6, joka on monta. Aram … Jatka artikkeliin Sievistelemätön Spartacus

Hieno ja hauska Loopit

Jätä kommentti

Loopit vuodelta 2017 on Tero Saarisen Tanssiteatteri MD:lle tekemä 20-vuotisjuhlateos, joka palasi MD:n ohjelmistoon tänä vuonna (2021). Näin tämän hienon ja hauskan tanssiesityksen striimattuna tammikuussa ja vihdoin myös livenä syyskuussa MD:n kotinäyttämöllä Hällässä Tampereella. Saapuessamme saliin esitys on jo alkanut: katsomoon työntyvällä catwalkilla Oskari Kymäläinen liikkuu paikallaan hitaasti ja varovasti kuin tunnustellen, aistikkain vartalon ja pään … Jatka artikkeliin Hieno ja hauska Loopit

Ett Drömspel Carl Knifin maailmassa

Jätä kommentti

Pitää tunnustaa, että ihan kauhean innokkaasti en riennä katsomaan klassikoita, ellei niissä ole odotettavissa jotain erityistä uutta kiinnostavaa näkökulmaa. Niinpä Svenska Teaternin Ett Drömspel Amos-näyttämöllä olisi epäilemättä jäänyt väliin, ellei sen ohjaajana olisi ollut Carl Knif, koreografi ja tanssija, jonka teokset aina jaksavat aina puhutella tai vähintäänkin suuresti viehättää. Uninäytelmä on August Strindbergin vuonna 1901 … Jatka artikkeliin Ett Drömspel Carl Knifin maailmassa

Third Practice taidokkaana tallenteena

Jätä kommentti

Kirjoittelen yleensä live-kokemuksista enkä striimeistä (tai ylipäätään tallenteista), vaikka niitä tulee normaaliaikoinakin nähtyä, nykytilanteesta puhumattakaan. Pohdiskelin tätä vähän tarkemmin, mutta siitä tulikin pidempi jaaritus (mallia tl;dr), joka silmikoituikin omaksi jutukseen (→ Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?). Nyt oli kuitenkin ajatus kirjoittaa Tero Saarisen Third Practice -teoksen striimauksesta - toisaalta siksi, että se on poikkeuksellisen hyvin tehty … Jatka artikkeliin Third Practice taidokkaana tallenteena

Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Jätä kommentti

Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Jekyll ja Hyde verevästi tanssien

Jätä kommentti

Koronan keskellä on syntynyt täysin upea uusi tanssiteos, Val Caniparolin versio Robert Louis Stevensonin klassikosta Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde (1886), lyhyemmin Jekyll & Hyde, joka on myös Kansallisbaletissa juuri kantaesityksensä saaneen teoksen nimi. Pääosamiehityksiä on peräti kolme, joista näin toisen illan upean miehityksen; jos en olisi hiukan koronakauhuinen, kävisin katsomassa ne … Jatka artikkeliin Jekyll ja Hyde verevästi tanssien

Lempeän lämmin Kaksivärinen fuuga

Jätä kommentti

Ostin viime jouluna lipun Kaksiväriseen fuugaan, Carl Knifin uuteen teokseen Helsinki Dance Companyn kanssa. Esityspäivä oli 1.4.2020 - osuvasti aprillipäivä - joka ei tietenkään toteutunut, kun maailma ehti välillä muuttua. Mutta nyt vihdoin Studio Pasilassa teos oli koettavana. Knif nimeää teoksen inspiraation lähteeksi Šostakovitšin 24 preludia ja fuugaa (op. 87, 1950-1951), joista mukaan on valittu … Jatka artikkeliin Lempeän lämmin Kaksivärinen fuuga