Askissa en harmillisesti ollut vähään aikaan käynyt, enkä lounaalla kertaakaan, joten nyt oli korkea aika! Kaunis talvinen päivä, ikkunapöytä, hyvää seuraa ja syntymäpäiväkin, joten oli perin sopivaa aloittaa Pascal Doquet'n mainiolla luomusamppanjalla. Lounasmenu on kätevä: 4 ruokalajia ilman vaikeita päätöksiä. Sillä mentiin. Pian tuotiin pöytään raksuja, riisisipsejä jogurttidiping kera. Mielenkiintoisia vahvoja makuja: metsäsieni, tattari ja douglaskuusi, joka erityisesti nousi … Jatka artikkeliin Askin erinomainen lounas
Modiglianin elämäntanssi ja teot
Nyt on viikon sisään kertynyt peräti kolme biografista nykybalettia: Tšaikovski, Rodin ja Modigliani - vieläpä suurin piirtein aikalaisia keskenään. Joskus joulun alla hoksasin, että melkein vierekkäisissä mökeissä on yhtäaikaa samaa teemaa: Ateneumissa harvinainen Modigliani-näyttely ja Eesti Rahvusballettissa Toomas Edurin baletti Modigliani - neetud kunstnik, jossa Tauno Aintsin vartavastinen musiikki. Nämähän piti koplata. Modiglianin vain 35 vuoden … Jatka artikkeliin Modiglianin elämäntanssi ja teot
EIfman & Rodin: suuren kauneuden äärellä
Pietarilaisen Eifman Balletin Kansallisbaletin-vierailun eka teos oli elämäkerrallinen Tchaikovsky. PRO et CONTRA (2016) ja samankaltaista henkeä oli myös toisessa Boris Eifmanin teoksessa Rodin (2011), jonka päähahmona on kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840-1817). Rodinin (Oleg Gabyšev) lisäksi soolorooleja olivat Camille Claudel (Ljubov Andrejeva) ja Rose Beuret (Natalja Povoroznjuk) - teoksen näkökulmana olikin Rodinin tunnesuhteet näihin naisiin. Claudel oli … Jatka artikkeliin EIfman & Rodin: suuren kauneuden äärellä
Tšaikovskin loistava osittaisvalotus
Eifman Ballet Pietarista vieraili Kansallisbaletissa kahdella Boris Eifmanin teoksella, joista Tchaikovsky. PRO et CONTRA pyrkinee olemaan kevyesti biografinen koostuen tarinan tasolla kurkistuksista Pjotr Tšaikovskin elämään. Kunnioitettava tavoite, ja ymmärrettävä: Tšaikovskilla on varmasti ollut merkittävä vaikutus moneen koreografiin. Samalla kuitenkin erittäin haasteellinen tehtävä, kun ottaa huomioon nyky-Venäjän ihmisoikeustilanteen. Olen aiemmin nähnyt Eifmanin ryhmältä muutaman teoksen (Onegin, Punainen … Jatka artikkeliin Tšaikovskin loistava osittaisvalotus
Vuoden 2016 esitykset – laatua ja määrää
Vuosi 2015 oli esitysten lukumäärällä aikanaan ennätys, mutta 2016 meni vielä parilla paremmaksi: 108 esitystä, jokaisella täydellä viikolla vähintään yksi. Tosin 18 oli etäjuttuja eli Metropolitanista, Bolshoista, Govent Gardenista, jne. suorana tai tallenteena elokuvateatterissa esitettyjä, mutta myös 90 live-esitystä, joista sukeutui 45 blogijuttua. Vaikka vierastan taiteen pakottamista paremmuusjärjestykseeb, kasasin top-listan, eli esitykset, joiden kohdalla pelmahti mieleen vahvimmat … Jatka artikkeliin Vuoden 2016 esitykset – laatua ja määrää
RSO:n syksystä noviisin silmin
Vaikka näyttämötaiteita olen kuluttanut jo aika pitkään ja runsaastikin, olen sinfonia- ym. konserttimusiikin kuuntelijana ihan aloittelija - oikeastaan aloitin vasta reilu vuosi sitten Sibelius-festivaalilla. Mitään analyyttista kykyä tällaisten teosten tai niiden tulkinnan erittelyyn minulla ei ole, vaan ihan tunnepohjaisella reseptiolla mennään. Se riittää hyvin esityksistä nauttimiseen, mutta antaa aniharvoin aineksia edes kohtalaisen blogijutun kirjoittamiseen. Syksyllä … Jatka artikkeliin RSO:n syksystä noviisin silmin
Lumoava päätös #Shakespeare400-vuodelle
Osmo Vänskän johtama RSO:n keskiviikkosarjan konsertti päätti omalta osaltani Shakespearen 400-vuotisjuhlavuoden: ohjelmassa oli Eero Hämeenniemen tilausteoksen kantaesitys sonettiin 97 ja kokoelma Sibeliuksen Myrskyn osista. Winter calm and Summer storms Eero Hämeenniemen upouusi teos Winter calm and Summer storms mezzosopraanolle ja orkesterille pohjaa William Shakespearen surumielisen kauniiseen sonettiin 97, jossa kuvaillaan, miten rakastetun nuoren miehen poissaollessa … Jatka artikkeliin Lumoava päätös #Shakespeare400-vuodelle
Onnistuneesti verestetty Lentävä hollantilainen
Lentävä hollantilainen on Richard Wagnerin varhaisempaa tuotantoa, ennen mammutteja kuten Ring-sarja tai Parsifal - tässä on vielä jopa aarioita. Upouuden produktion on Kansallisoopperalle ohjannut tanskalainen Kasper Holten, joka juuri viettää viimeisiä kuukausiaan Royal Opera Housen oopperanjohtajana. Uusi ohjaus on perin moderni ja raikas, ja niinpä se onkin herättänyt tunteita puolesta ja vastaan - kelpo taiteen tavoin. … Jatka artikkeliin Onnistuneesti verestetty Lentävä hollantilainen
Barokkinautintoja virtuoosisolistein
Nyt on ollut kovin pitkä aika edellisestä jorinasta, mutta muutama juttu on vielä pakko puristaa ulos vuoden viimeisistä huikeista kokemuksista. Ihan vasta vastikään olen havahtunut siihen, että meillä on peräti ainakin kaksi barokkimusiikkiin erikoistunutta orkesteria, Suomalainen barokkiorkesteri ja Helsingin barokkiorkesteri. Marraskuussa oli tilaisuus hiukan kurkistaa molempien ohjelmistoon. Suomalaisen barokkiorkesterin Vuodenajat-konsertin Ritarihuoneella bongasin alun perin Sergei Malovin perusteella - mies … Jatka artikkeliin Barokkinautintoja virtuoosisolistein
Luontoa, luomua, luovuutta: Grön
Grön taisi avata ovensa noin/tasan 11 kk sitten ja on siitä lähtien ollut "todo-listallani", mutta ravintolan hyvä varaustilanne ja omat kalenterit eivät ole osuneet yksin, mutta nyt vihdoin! Grönin itseluonnehdinnassa viehätti etenkin kasvipainotteisuus, luomukeskeisyys, pohjoismaalaisuus ja luonnon omat villituotteet. Siispä liikkeelle nirsoporukalla, johon kuuluu pesketaaria ja muuta ruokavaivaista. Aluksi kuitenkin kuohuvaa, tällä kertaa mainiota cavaa, Juvè y Camps Brut Nature Gran … Jatka artikkeliin Luontoa, luomua, luovuutta: Grön
Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa
Jorma Elon uutukainen Liisa Ihmemaassa sai kantaesityksensä Kansallisbaletissa eilen. Nimi viittaa Lewis Carrollin kirjaan Alice’s Adventures in Wonderland (1865), josta siinä paljolti onkin lainaa, mutta hahmoja myös kirjan ”jatko-osasta” Through the Looking-Glass (1871). Lisäksi Elo lienee itse sepittänyt kokonaan uuden kehystarinan: alussa Liisa nähdään osana ydinperhettä (isä, äiti, veli), isä kuolee saattaessaan Liisaa portaita ylös … Jatka artikkeliin Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa
Susanna Leinonen Company tinkimättömästi 15 vuotta
Susanna Leinonen Company vietti 15-vuotista taivaltaan kahdella lähes loppuun myydyllä juhlanäytöksellä Alminsalissa. Tästä juohduin miettimään omaa lähes 15-vuotista näyttämötaiteen harrastamistani, jona aikana tanssiesityksiä listalleni on kirjautunut reilut 350. Niistä Leinosen Suo tihkua vihreä tammi (2003) oli aikoinaan vasta kymmenes näkemäni tanssiestys. Se jätti vahvan muistijäljen voimakkaan liikkeen ja hienon visuaalisuuden liittona ja on epäilemättä osaltaan … Jatka artikkeliin Susanna Leinonen Company tinkimättömästi 15 vuotta
Terävä ja älykkään hauska Sumu
Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Sumu Kansallisteatterissa on taattua Jokelaa: nautittavan sujuvaa ja vaikeitakin asioita ymmärrettävästi kuljettavaa terävää dialogia, sopivan monitahoisia henkilöhahmoja, monia tarttumapintoja tarjoavia teemoja - älyllisesti riemukkaan stimuloivaa enemmänkin kuin tunne-elimistöä kutkuttelevaa. Taisto ja Olli ovat perustaneet Somnimag-firman kehittämänsä aivojen magneettikuvantamisjärjestelmän ympärille ja palkanneet markkinointipäälliköksi Jonen. Pari laitetta jo Suomeen on saatukin myytyä, … Jatka artikkeliin Terävä ja älykkään hauska Sumu
CircOpera huimasi ja hurmasi
Kansallisooppera jatkaa erittäin onnistuneesti diversifioitumistaan ja uusiutumistaan Jere Erkkilän ohjaamalla huikean hienolla CircOperalla, jossa yhdistyy ooppera (solistit, kuoro, orkesteri), baletti ja nykysirkus pääasiassa erittäinkin saumattomasti ja synergeettisesti. Tanssikoreografiat ovat Ville Valkosen ja sirkuskoreografiat Sanna Silvennoisen; visuaalisesta suunnittelusta vastaa Mark Väisänen. Esitys on episodimainen perinteisen sirkuksen tapaan: ennen ja jälkeen väliaikaa on kymmenkunta erillistä biisiä. On myös … Jatka artikkeliin CircOpera huimasi ja hurmasi
Bonnie ja Clyde ja vapauden kaihi
Teatteri Jurkan Bonnie & Clyde on ainakin tarinan tasolla saanut innoituksensa 1930-luvulla Yhdysvalloissa hilluneen rikollisjoukkion keskusparin Bonnie Parkerin ja Clyde Barrowin edesottamuksista ja niitä romantisoivasta populaarikultuurista. Aihe ei sellaisenaan ehkä itseäni kiehtoisi, mutta toki siitä voi saada kehyksen jollekin mielenkiintoisemmalle. Otsikkotasolla teos on kirjattu Essi Räisäsen (ohjaus) ja Iida Hämeen-Anttilan (dramaturgia ja käsikirjoitus) nimiin, mutta ilmeisesti … Jatka artikkeliin Bonnie ja Clyde ja vapauden kaihi