Avainsana: Helsinki

Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo

Jätä kommentti

Jussi Nikkilän Shakespeare-kyvykkyys on virkeää ja terävää, joten odotukset olivat erityisen korkealla Kansallisteatterin suuren näyttämön uudelle Romeo ja Julia -produktiolle, nimeltänsä Julia & Romeo. Kieli on parasta huumetta eikä Shakespearen teksti todellakaan mitään kevyttä kamaa. Marja-Leena Mikkolan edelleen tuore suomennos (2006) tavoittaa nykysuomeksi paljon sitä lumoa, jota Shakespearen alkukielinen versio tulvehtii. Nikkilän ohjaus ja Anna … Jatka artikkeliin Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo

Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin

Jätä kommentti

Reilu viikko sitten Kansallisbaletin nuorisoryhmän 13 tanssijaa valtasivat Alminsalin  omalla näytöksellä, tai kahdellakin. Erilaisten teosten kirjo toi hyvin esiin nuorten tanssijoiden taidon ja monipuolisuuden, kun ilta (tai no, iltapäivä) eteni alun erittäin klassisesta lopun hyvinkin wow-tason elämykseen. Ensin nähtiin valittuja paloja Petipan (ym.) baletista Le Corsaire: Pas d'esclave, Pas de trois des odalisques ja Grand … Jatka artikkeliin Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin

Jurkan Putkinotko jättää mukavan hämmennyksen

Jätä kommentti

Kun Jurkka uutisoi Putkinotkon tulevan ohjelmistoon Tuomo Rämön ohjaamana, ihmettelin, miksi niin perin pölyinen teksti tuodaan vetreään teatteriin – ja vielä melko nuorin voimin. Teiniajoilta muistelin kaunokirjalliseen kaanoniin kuuluvan Joel Lehtosen romaanin (1919-1920) olevan vuolasta kuvausta puuduttavan pitkäpiimäisesti. Ryhmä Rämön kasaama ja dramatisoima materiaali oli kuitenkin verevä, vaikka henkilöhahmot ja osa tapahtumista olivatkin Lehtosen perua. … Jatka artikkeliin Jurkan Putkinotko jättää mukavan hämmennyksen

”Koita nyt päättää mikä sä oot”

Jätä kommentti

Kansallisteatterin Lavaklubilla esitettävä Axel - soolo miesäänelle kuulosti ennakkotiedon perusteella kiinnostavalta omaääniseltä transmiehen tarinalta: syntyjään nainen (siis syntymän aikaan naiseksi määritelty) korjaa sukupuolensa ja kertoo tarinansa. Mutta ihan näin ”helposta” (!) jutusta ei ollutkaan kyse. Axel kertoo kyllä elämäntarinaansa ja hyvinkin elävästi ja omaäänisesti: Naisen vartalo ei tuntunut kaikin puolin omalta. Tytöistä tykkääminen teininä tuotti lesboleiman … Jatka artikkeliin ”Koita nyt päättää mikä sä oot”

Mielen hauras OTE

Jätä kommentti

Tekijöilleen erityisen henkilökohtaiselta tuntuvista teoksista on aina vähän arveluttavaa ryhtyä kirjoittamaan, mutta siitä huolimatta tuntui, että jotain pitää sanoa Julius Susimäen OTE-teoksesta. Väkevän ja raa'ankin avoimen henkilökohtaisuuden lisäksi esitys oli poikkeuksellinen sikäli, että se sekä puhutteli tunteita että herätti ajatuksia. OTE yhdistelee sujuvasti tanssia, videota ja puhetta. Valaistus on monin paikoin tärkeässä osassa, esim. alussa … Jatka artikkeliin Mielen hauras OTE

Kuvassa: Michal Krčmář, Hanako Matsune. Kuva: Sakari Viika.

Perin perinteinen Giselle

Jätä kommentti

Katsoessani Kansallisbaletin uutta Giselleä oivalsin, että se taisi olla eka kerta, kun näin kokonaisena ihan näin vanhanaikaisen Gisellen livenä - aiemmin on tullut nähtyä ainakin Eifman Balletin Punainen Giselle ja Dada Masilon Giselle, ja joku elokuvateatterilevitys varmaan myös, muttei livenä ihan perusklassista versiota. Tämä oli juurikin sellainen: Corralli-Perrot-Petipan koreografia Cynthia Harveyn toteutuksena. Museaalibaletteja nykyisin vähän … Jatka artikkeliin Perin perinteinen Giselle

Vaikuttava Häiriö Jurkassa

Jätä kommentti

Raisa Omaheimon käsikirjoittama ja Elina Kilkun dramatisoima ja ohjaama Häiriö Teatterin Jurkassa käsittelee mielenterveyden häiriöitä kokemuksellisesta näkökulmasta: äänen saavat häiriöistä kärsivät ihmiset - ”todenmukaisesti, eikä totuus ole aina kaunis". Työryhmä oli saanut julkaisemaansa kirjoituskutsuun yli 40 vastausta häiriöistä kärsiviltä ihmisiltä, joista reilun kymmenen tekstejä päätyi osaksi käsikirjoitusta. Tekstit ovat vahvasti kokemuksellisia: millaisia ajatuksia ja tunteita häiriön … Jatka artikkeliin Vaikuttava Häiriö Jurkassa

Chapter 1

Jätä kommentti

Chapter Senaatintorin laidalla on yksi Helsinkiin vuonna 2017 syntyneistä lukuisista uusista kiinnostavista ravintoloista, pohjoismaistyylinen ja vieläpä ekologisuutta painottava, joten siellähän piti käydä. Tosin ei se ihan käväiseminen ollut: tarjolla oli vain 10 ruokalajin yllätysmenu, jonka urakoimiseen meni hyvinkin reilut kolme ja puoli tuntia. Mutta kannatti! Ruokalistaa ei tarvittu, mutta pöydässä odotti kirjekuori nimelläni, ja sieltä … Jatka artikkeliin Chapter 1

The emotional life of a dog / what my father said

Jätä kommentti

Yksi viime vuonna hamillisesti missaamistani uusista teoksista oli Carl Knifin The emotional life of a dog / what my father said (Carl Knif Company & Zodiak - Centre for New Dance, 2016), joka onneksi esitettiin nyt marraskuussa pari kertaa Viirus-teatterissa. Knifin itsensä lisäksi teoksessa tanssii Eero Vesterinen, molemmat hyvin tarkkoja ja ilmaisuvoimaisia tanssijoita. Liike on … Jatka artikkeliin The emotional life of a dog / what my father said

Mainio menu Ragu

Jätä kommentti

Ragussa ei ollut tullut vielä käytyä, vaikka tämä pohjoismaiseen keittiöön ja italialaisiin viineihin keskittyvä ravintola on ollut jo muutaman vuoden toiminnassa. Tai no Kaartin kutosessa tuli piipahdettua muttei vasiten illallisella, joten oli jo korkea aika. Kuohuvalla toki aloitettiin, italialaisella Rainoldin Brut Rosélla, oikein maukas! Pian saatiin myös näyttävä leipälaari: seesaminsiemennäkkileipää, focacciaa, mallasleipää ja juustomuffinssia - kaikki ilmeisesti itse … Jatka artikkeliin Mainio menu Ragu

Jyrki Karttunen: Valse Triste. Kuva: Suomen kansallisbaletti/Mirka Kleemola.

Neljän koreografin Voimalla

Jätä kommentti

Kansallisbaletin neljän teoksen Voima-illassa nähtiin kotimaisilta kokeneilta koreografeilta neljä osin hyvinkin tuoretta teosta - erilaisia mutta omalla tavallaan puhuttelevia jokainen. Neljä teosta lyhyessä ajassa on ylitsevuotavan runsas kattaus - niinpä seuraavassa vain lyhyesti kustakin, koska mukaan onnistui tarttumaan vain vajavaisia muisti- ja mielikuvanpalasia. Illan avasi Susanna Leinosen Breaking the Fury (2012), joka oli kauttaaltaan Leinoselle ominaista tarkkaa … Jatka artikkeliin Neljän koreografin Voimalla

Kuolema (Venetsiassa)

Jätä kommentti

Kansallisteatterin tuore produktio Thomas Mannin novellista Kuolema Venetsiassa jätti minut kahden vaiheille: toisaalta oli halu rientää kirjoittamaan heti jotain, toisaalta tuntui, että taitaa vaatia kypsyttelyä. Aikataulusyistä jälkimmäinen voitti, ja hyvä niin. Olin lukenut tekstin viimeksi kauan sitten, joten kertasin sen edellisenä iltana - tosin englanninkielisenä käännöksenä, suomenkielistä kun ei ollut käsillä ja saksankieliseen ei olisi yksi … Jatka artikkeliin Kuolema (Venetsiassa)

Kaartin kut6nen III

Jätä kommentti

Kaartin kut6nen järjestettiin nyt kolmatta kertaa - viime kevään ja syksyn tapahtumat missasin, joten nyt siis mukana ekaa kertaa, pienellä porukalla. Tosin väkeä oli kyllä muutoin runsaasti: kuusi 30 henkilön ryhmää kiersi Kaartinkaupungin ravintoloita. Kukin lähti liikkeelle jostakin mukana olevasta kuudesta ravintolasta "matkanjohtajan" opastuksella ennalta määritellyssä järjestyksessä, joka näkyy viereisestä kartasta. Me lähdimme liikkeelle Ragusta, keittiömestari Antti Asujamaan johdolla. Ennakkoon ostetuihin lippuihin … Jatka artikkeliin Kaartin kut6nen III

Ihastuttavan kaunis Only the Sound Remains

Jätä kommentti

Kaija Saariahon uuden oopperan, Only the Sound Remains, kantaesitys oli reilu vuosi sitten Amsterdamissa. Ihan perinteinen ooppera ei aina ole suurimpia nautinnonlähteitäni näyttämötaiteessa - usein tulee vähän museaalinen filis, vaikka sinänsä hieno musiikki olisi puettu etevästikin uusiin vaatteisiin. Nykysäveltäjien oopperat ovat monesti toista maata, Saariaho etunenässä: Kaukainen rakkaus oli perin viehättävä ja Émilie tyystin hurmaava. Niinpä … Jatka artikkeliin Ihastuttavan kaunis Only the Sound Remains

Schönheitsabend

Jätä kommentti

Kiasman ARS17-ohjelmistossa nähty Florentina Holzingerin ja Vincent Riebeekin Schönheitsabend lupasi ennnakkotiedoissa "valtasuhteita, sukupuolirooleja, väkivaltaa, seksiä ja hulluutta, ekstaasia ja epäsiveellistä erotiikkaa". Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaa? Klikkijournalismihenkinen luonnehdinta herätti hilpeyttä, mutta jossainpäin maailmaa teos lienee herättänyt hämmennystä, jopa pahennusta. Mitään kovin uutta tai ihmeellistä en osannut siitä löytää, mutta toki ihan toimivan yhdistelmän mielenkiintoista sukupuoliroolien käsittelyä … Jatka artikkeliin Schönheitsabend