Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on pyörinyt suosittuna jo toistakymmentä vuotta - nyt näkemäni esitys, tämän talven ensinmmäinen, oli peräti jo numero 130. Edellisen kerran näin sen lähes 7 vuotta sitten (encore-palvelun perusteella arviolta esitys numero 83), joten oli jo korkea aika nähdä se uudelleen! Toki voi kysyä, miksi aikuinen ihminen menee katsomaan "koko perheen" (lue: lasten) balettia … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas viehättää aikuistakin
Viime kerta Farangissa aika tarkkaan vuosi sitten oli yhdistelmä erinomaista ja keskinkertaista, niinpä olikin erirtyisen kiinnostavaa mennä nyt uudelleen. Suosionsa on edelleen hyvä: sopivan ajan löytäminen vaati useamman sähköpostikierroksen edestakaisin (online-varaussysteemiä ei ole). Drinksuissa Farang on ania loistanut, sellaisella siis homma käyntiin: Sailor Tom, jossa limeä, minttua, ja inkivääriä - mainio makuyhdistelmä makeutta ja raikkautta. Kolmesta maistelumenusta valittiin … Jatka artikkeliin Farang – menu ”Panwa”
Kansallisooppera diversifioi tarjontaansa kevyempään suuntaan: nyt sai ensi-iltansa nuoremman Johann Straussin Lepakko ja ensi syksynä nähdään (tai hän näkee, ken ennättää ostaa suursuositut liput) musikaali Oopperan kummitus. Edellisen taiteellisen johtajan aikana moinen hupsutus ei kaiketi olisi tullut kyseeseen, mutta Lilli Paasikivellä riittää rohkeutta laajentaa kevyemmänkin ohjelmiston puolelle. Oopperan julkisen rahoituksen niukentuessa omaa rahoitusta pitänee kasvattaa, mihin kevyempi … Jatka artikkeliin Samppanjan siivittämä Lepakko
Viimeksi tuli kirjoitettua Murusta yli kolmannesvuosi sitten, joten lienee jo taas aika. Perinteen mukaisesti oltiin liikkeellä torstai-iltana klo 20 kattauksessa ja etkoryypyt oli napattu Tornin American Barissa. Jatkoryypyksi saatiin heti alkuun Pascal Doquet Blanc de Blancsia (vissiin sitä Horizonia, jota taannoin kehuivat lavakaupalla hankkineensa). Hyvää oli, kuten viimeksikin. Menusta keskusteltiin Maukan kanssa lähinnä vain ruokalajien … Jatka artikkeliin Muru taas
Valtteri Raekallion edellinen teos, Mihin valo katoaa, oli mielenkiintoinen yhdistelmä tanssia, tilataidetta ja performanssia tai mitä lie. Pääosassa siinä oli Raekallion väkevän fyysillinen liike, ja muu höhä toki oli kiinnostavaa myös, joten joltisetkin odotukset oli tälle uudelle Edustaja-teokselle. Ennakkotietona oli lähinnä, että luvassa on Raekallion "fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin" ja että bussi lähtee Kiasman … Jatka artikkeliin Edustaja (itse itseänsä edustamassa)
Kun luet tätä, on tuuli käynyt Postresin ylitse eikä sitä enää ole; se sulki ovensa lopullisesti eilen. Kävimme neljän hengen porukalla viimeisellä illallisella viimeistä edellisenä iltana. Alkumaljoiksi otimme pullon Recaredon punaista luomu-cavaa, vahvan väristä ja maukasta kuohujuomaa. Valmiita menukokonaisuuksia ei ollut, joten napsimme listalta alku-, pää- ja jälkiruoat kukin makumme mukaan. Alkuruoista löytyi hauskasti nimetty … Jatka artikkeliin Postres postuumisti
Useimmiten kirjoittelen näitä juttuja muutaman päivän, joskus parinkin viikon, viiveellä esityksen jälkeen, mutta tämä teksti pyrki ulos vielä samana iltana - tuntui, ettei esitys muutoin päästä otteestaan eikä anna sielulleni rauhaa. Marilena Fontouran nykytanssikoreografia R & J Prokofjevin musiikkiin sai kantaesityksensä vuonna 2000 eikä sitä ilmeisesti ole esitetty noin kymmeneen vuoteen. On ihmeteltävä, miksi ei: … Jatka artikkeliin R & J – Romeo ja Julia lihallisena
Kansallisbaletin Onegin on John Crankon baletti Pjotr Tšaikovskin musiikkiin, tarinana Aleksandr Puškinin runoteos Jevgeni Onegin. Musiikkina ei kuitenkaan ole Tšaikovskin samanniminen ooppera vaan kooste hänen muista teoksistaan. Tarinan keskiössä on Tatjanan ja Onegnin epätahtinen rakkaus: Tatjana ihastuu komeaan mutta kopeaan kaupunkilaisaristokraattiin Oneginiin, joka tylysti torjuu hänet. Hurvitteluun taipuvainen Onegin sen sijaan alkaa hakkailla ystävänsä, runoilija … Jatka artikkeliin Onegin ja tahdistumaton rakkaus
Kansallisbaletin syksyn triple bill Horečná-Godani-Robbins alaotsikolla "Tanssin urbaanit utopiat" toi lavalle kolme aiemmin Suomessa näkemätöntä nykytanssiteosta kätevissä puolen tunnin annospaloissa, vanhin kolmenkymmenen vuoden takaa ja tuorein vasta muutama päivä sitten kantaesitetty. Ehkä juuri aika olikin jollain lailla näitä yhdistävä punainen tai ainakin kevyesti punertava lanka? Illan avasi Jerome Robbinsin teos Glass Pieces ajan takaa vuodelta … Jatka artikkeliin Aika teokset – Horečná-Godani-Robbins
Postresissa kävin viimeksi viitisen vuotta sitten - en tiedä, miksi näin pitkä väli, koska mainio ravintolahan tämä on. Mutta nytpä tuli asia korjattua. Alkumaljaksi valikoitui Recaredon punainen cava - mielenkiintoinen ja aperitiiviksi varsin pätevä kuiva kuohujuoma. Listalta otin viiden ruokalajin menun ja sille juomat. Amuse oli - perunaa! Tryffelillä maustettua perunakeittoa ja sitruunainen perunakroketti. Molemmat … Jatka artikkeliin Postres pitkästä aikaa
Nykysirkusta olen nähnyt kovin satunnaisesti, mutta yleensä pitänyt - siinäkin on usein lähes yli-inhimillistä fyysistä taituruutta, joka saa haukkomaan henkeä, samaan tapaan kuin erinomaisessa tanssissakin. Race Horse Companyn uusi teos Super Sunday todellakin täytti nämä odotukset ylivertaisesti! Alkukohtaus, vakavanaamainen leikkihevosilla muodostelmassa klopsottelu pitkin näyttämöä, antoi ymmärtää, ettei tässä ihan ryppyotsaista esitystä olla tekemässä eikä näkemässä. … Jatka artikkeliin Race Horse Company: supersunnuntai
Susanna Leinonen Companyn uusi teos Touch of Gravity kantaesitettiin Helsingin juhlaviikoilla, Oopperan Alminsalissa. Korografia oli luonnollisesti Leinosen itsensä, musiikista vastasi Kasperi Laine, puvuista Eerika Turunen, valoista Joonas Tikkanen, ja lavastuksen keskeisin osa eli videot olivat Jouka Valkaman luomuksia. Teos on kuudelle naistanssijalle (Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen, Elisa Tuovila), jotka … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen vetovoimaista liikettä
Vanhan kauppahallin keskelle avautui alkukesästä Story-niminen kahvila/ravintola, jonka taustalla on runsaasti kokemusta ja jonka ruoasta vastaa Michelin-tähditetty Teemu Aura. Odotukset siis korkealla. Story ei tarjoa illallista muuta kuin viikonloppuna, joten sitä en ole vielä päässyt kokeilemaan. Kesän aikana kävin kuitenkin muutamankin kerran aamiaisella, joskus vaivauduin hallille asti jopa ihan vain tämän aamiaisen vuoksi. Aamiaislista ei … Jatka artikkeliin Story: aamiainen herkutellen
Juhlaviikoilla Oopperatalossa koettiin harvinainen - ja harvinaisen hieno - tapaus, kun Tero Saarisen uusi teos Morphed kahdeksalle miestanssijalle sai maailman ensi-iltansa siten, että teoksessa käytetyn musiikin säveltäjä Esa-Pekka Salonen itse livenä johti Kansallisoopperan orkesteria. Esityksen jälkeen nämä viisikymppiset nuoret miehet saatiin vielä saman pöydän ääreen yleisökeskusteluun. Esitys alkoi Salosen biisillä Concert Étude for solo horn … Jatka artikkeliin Saarinen & Salonen Morphed into one
Helsingin ehkä varmin sushi-mesta on Umeshu - omasta mielestäni, ja varmin siinä suhteessa, että aina on saanut erinomaista syötävää. Interiööri, kalusteet, jne. eivät ehkä ole houkuttelevimpia (ja kesähelteellä lämpötila oli kovin korkea). Tässä kuvatut kokemukset ovat heinäkuun (2014) alkuilloista, kahdelta eri käynniltä, joilla molemmilla palvelussa oli aikaisempaan verrattuna pieni poikkeama parempaan päin. Positiivista, mutta asiaan … Jatka artikkeliin Umeshu
